Tunnepatoumien purkaminen, sureminen ja eron tuskan käsitteleminen, yhteisöstään huolehtiminen ja kuolleiden kanssa puhuminen − nämä asiat jokainen karjalainen nainen osasi hoitaa itkuvirsillään sekä itsensä että muiden puolesta.
Karjalainen itkuvirsi, äänellä itku, on laulettua improvisoitua runoutta, jonka kieli ja ilmaisu poikkeavat sekä tavanomaisesta puhekielestä että muista perinteisistä lauluista.
Seesjärveläisten itkijöiden rekisterit -tutkimuksessa kysytään, miten itkijänaiset osasivat tuottaa monimerkityksellistä ja emotionaalisesti vahvaa runoutta ja esittää sitä yhteisön hyväksymällä tavalla.
Tutkimuksessa käsitellään itkujen rekisteriä eli niille ominaista ilmaisumuotoa analysoimalla yksityiskohtaisesti itkujen kieltä, tematiikkaa ja itkurunouden myyttisiä aineksia. Ennen kaikkea tutkimuksessa pohditaan sitä, miten kukin itkijä käyttää itkurekisteriä itse esityksessä.
Tutkimuksen aineistona on 58 seesjärveläisen itkijän 446 itkua, jotka on talletettu arkistoon vuosina 1871−2007. Päähenkilönä esiintyy Praskovja Saveljeva (1913−2002), luku- ja kirjoitustaidoton äänellä itkemisen mestari Mändyselän kylästä.
Kultaneito XIV
Tampere 2014, 324 s.
ISBN 978-951-9451-06-0
ISSN 1239-3843
Nid. EUR 25
ID: 114-325-32901
Arvostelukappaleet: sinikka.vakimo[at]uef.fi
Myynti: Tiedekirja, Snellmaninkatu 13, 00170 Helsinki Hinta: 25 €
